Olen saanut viimeisen vuoden aikana olla pariin otteeseen Kiinan metsähallinnon vieraana. Vuosi 2010 on kiinalaisen kalenterin mukaan tässä väkimäärällä mitaten maailman suurimmassa maassa Tiikerin vuosi. Tiikeri symboloi erityistä menestystä ja vahvuutta. Alkaneelle vuodelle pyritäänkin ajoittamaan asioita, joille toivotaan erityistä menestystä. Avioliittoja solmittaneen ahkerasti ja erityisen iloisia ovat ne vanhemmat, joiden lapset syntyvät tänä vuonna. Lapsista uskotaan tulevan poikkeuksellisen vahvoja ja onnekkaita.

Vierailujeni taustalla ovat Kiinan mittavat tavoitteet kehittää maaseutuaan ja metsäsektoria niin, että tästä tarjoutuisi kestävästi yhä useammalle työtä ja tuloja. Maassa on tarkkaan selvitetty kansainvälinen moderni tutkimustieto ja käytännön kokemukset muissa maissa siitä, minkälaisilla malleilla ja ratkaisuilla onnistuttaisiin. Tämän analyysin valossa on päädytty metsien hallintaoikeuksien laajaan yksityistämiseen. Tällaista maata olisi enemmän kuin koko Euroopan unionin vajaa 160 miljoonaa metsähehtaaria. Pieniä perhemetsälöitä syntyisi ehkä kymmeniä tai jopa satoja miljoonia. On ollut hyvin mielenkiintoista saada mahdollisuus tuoda suomalaista näkökulmaa ja kokemuksiamme tähän laajaan hankkeeseen.

Urakka on tavattoman laaja ja kunnianhimoinen, mutta tavoitteet ovat selkeät, onnistumisen paine kova ja toteutus tehokasta. Maassa tarvitaan puuta teollisuudelle ja energiatuotantoon sekä maaseudun ihmisille tuloja. Siten motiiveja on paljon hoitaa metsiä ja metsäympäristöä hyvin. Lisäksi halutaan parantaa ympäristön tilaa.

Kiinasta metsäsektorin mahtitekijä

Kiina on jo nyt mahtitekijä maailman paperi- sekä sellumarkkinoilla. Maassa tuotetaan paperia ja kartonkia arviolta yli 80 miljoonaa tonnia vuodessa eli noin seitsenkertaisesti Suomen nykytuotantoon verrattuna. Maailman paperikoneinvestoinneista on vuosien ajan merkittävä, jopa suurin osa suuntautunut Kiinaan. Maan paperiteollisuus onkin kehittynyt ennätysajassa niin, että Kiina ohittanee tänä vuonna Yhdysvallat ja ottanee ykkössijan maailman suurimpana paperin tuottajana ja kuluttajana.

Maa on maailman suurin puumassan tuoja. Puukuidun tarve on myös edelleen ripeässä kasvussa. Etelä-Amerikan sellua laivattaneenkin maahan tihenevään tahtiin. Kaikkea paperia ei kuitenkaan käytetä itse, vaan Kiina saattaa pikapuoliin olla samansuuruinen paperin viejä kuin Suomi. Ylipäätään Kiina nousee maailman metsäsektorin suunnannäyttäjäksi ja jopa suhdannevaihteluiden lähteeksi. Luonnollisesti maa tarvitsee myös tehokkaan ja kestävän metsätalouden.

Suomen malli metsätaloudessa kiinnostaa

Globaalien metsäteollisuusmarkkinoiden painopiste on siis heilahtamassa lännestä ja pohjoisesta kohti itää ja etelää. Siksi minusta on positiivista ja metsäalamme tulevaisuudelle välttämätöntäkin, että Suomeen luotetaan paitsi metsäteollisuuden niin myös metsätalouden osaajana.

Oloihimme kehitetty metsänhoito ei välttämättä ole ykkösasia. Erityisen kiinnostavaa on se, kuinka olemme onnistuneet kehittämään metsäpolitiikkamme, metsäalaa tukevat organisaatiot - kuten metsäkeskukset ja metsänhoitoyhdistykset mukaan lukien - sekä puumarkkinamme niin, että taloudellista ja sosiaalista hyvää on syntynyt mittavasti ja kestävästi. Ilokseni kuulin, että syntymävuoteni perusteella minutkin lasketaan Kiinassa tiikereihin. Niinpä on hyvä käydä tänä vuonna konkreettiseen yhteistyöhön. Kun Kiinan tiikeri loikkaa, meidän on suomalaisella metsäsektorilla hyvä olla loikkaamassa samaan suuntaan ja samaan aikaan.

Lähetä linkki 

Kommentteja 0